tiistai 12. marraskuuta 2013

Universidad De Salamanca

On ehkä kahden kuukauden (apua, ei voi olla niin kauan!) Espanjassa asumisen jälkeen aika kirjoittaa muutama sananen täkäläisestä yliopisto-opiskelusta. Suoraan sanottuna se on perseestä. No ei se on liioittelua, on siinä ehkä jotain hyvääkin. No niin on toisaalta perseissäkin. Okei ehkä mun ei pitäisi kirjoittaa blogia, jos se on tämän tasoista.

Yliopisto on yksi Euroopan vanhimpia, mutta luulisi, että pitkän ajan kuluessa olisi opittu miten tehdä asiat hyvin. Täällä kaikki hoituu vaikeimman kautta. Ensimmäiset viikot piti harhailla siellä täällä etsimässä oikeita luokkia. Ja kun luuli olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, oli luokka typötyhjä. Ensimmäisinä viikkoina taisi tulla vietettyä enemmän aikaa psykan laitoksen kahvilassa kuin tunneilla. Mikä ei sinänsä ollut niin kamalaa. No joo, oli meillä joku info siinä alussa, mutta siitä ei paljon hyötyä ollut. Kaikki tieto kursseissa löytyy nimittäin opiskelijaportaali Studiumista, jonne ei ole pääsyä ennen kuin on sisällä yliopistossa. Ja erittäin loogisesti vaihto-opiskelijat joutuivat odottamaan lokakuun puolelle ennen kuin se tapahtui. Eikä ollut mikään helppo prosessi voin kertoa.

Entäs itse opiskelu sitten. Tuntuu oikeasti kuin olisi palannut takaisin yläasteelle. Luokat on juuri niin koulumaisia, niin luokkia. Ja välillä siellä on ihan hirveä meteli ja porukka vaan jatkaa, vaikka opettaja puhuisi. Kaikilla kursseilla on sekä teoria, että harjoitustunteja. Teoriatunnit on aika samantapaisia kuin meidän luennoilla, mutta jotenkin ei niin tieteellisiä. Mulle tulee ainakin aika usein semmoinen olo, että opettajat pitävät meitä jonain vähä-älyisinä typeryksinä, joiden päähän asiat pitää takoa. Joka opettaja kysyy vähintään kerran tunnissa, ymmärrättekö nyt mitä sanon. Joo voi olla, että en ymmärrä, mutta se johtuu kielestä, ei asiasta.

Entäs harjoitustunnit sitten? Voin aloittaa kertomalla esimerkin mitä tehtiin yhdellä sosiaalipsykologian harkkatunnilla. Opettaja jakoi meille kolme "suomenkielistä" tekstiä. Ne oli varmaan käännetty google translaterilla, koska mitään järkeä niissä ei ollut. Tekstejä oli lähes mahdoton lukea, koska verbit ja muutkin sanat oli taivutettu väärin ja välissä oli joitain espanjankielisiä sanoja. Tehtävä oli kahden minuutin ajan yliviivata isoja kirjaimia sekä a-kirjaimia niin paljon kuin ehti. Joka tekstin kohdalla kuunneltiin eri musiikkia. Sitten opettaja käski taittelemaan paperin kahdeksaan osaan ja repimään palaset taitoksien kohdalta. Tämä toistui kaikkien tekstien kohdalla. Sen jälkeen palat piti sekoittaa ja yrittää kasata takaisin alkuperäisiksi teksteiksi. Koko jutun idea? Näyttää mitä on tottelevaisuus ja miten roolit vaikuttavat siihen. Kaikki tekivät typerän harjoituksen, vain koska opettaja käski. Jokainen olkoon mitä mieltä tahtoo tuosta. Musta siinä on osa totta, mutta toisaalta miksi en olisi tehnyt sitä? Ketään ei sentään vahingoitettu toisin kuin historian kuuluisissa tottelevaisuus kokeissa. Mieluummin miä revin papereita, kuin istun luokassa tekemättä mitään. Ja miä luulin, että niillä eri musiikeilla oli jotain tekemistä asian kanssa. Mikä oli varmaan tarkoituskin.

Yhdessä harkassa keskusteltiin koko tunti siitä, miten reagoisit, jos näkisit äitisi ja isäsi suutelemassa intohimoisesti kotirakennuksen alaovella. Kun opettaja sitten kysyi eräältä vaihtarilta, tämä sanoi, että sitä on tosi vaikea kuvitella, kun vanhemmat ovat eronneet kauan aikaa sitten. Ei opettaja sitten hämmentyneenä osannut oikein sanoa siihen mitään. Niin, tiesitkö, että nykypäivänä ihmiset saattavat myös erota? Eivät kaikki harkkatunnit toki näin typeriä ole. Saatamme myös pitää tietokilpailun artikkelista, joka piti lukea tunnille tai kertoa mitä lapsen seksuaalisia käytöksiä pidämme terveinä ja mitä emme.

Miä käyn viittä eri kurssia, joten hommaa riittää. Varsinkin motivaatio ja emootio kurssin harkoissa on hauskaa, kun joka tunnin lopussa pitää vastata pariin kysymykseen studiumiin. Espanjalaisille aika helppo homma, mutta me poloiset vaihtarit jäädään luokkaan vielä puoleksi tunniksi raapustamaan vastauksia samalla kun muut yksi toisensa jälkeen poistuvat luokasta. Jossain vaiheessa opettajallekin riittää, se hymyilee meille, sanoo hasta luego! ja poistuu paikalta.

Mun fiilikset on aika kaksijakoiset, koska toisaalta koko koulunkäynti tuntuu typerältä, mutta toisaalta otan sen osana tätä kokemusta ja sitä on mielenkiintoista vertailla Suomen systeemeihin. Jotka ovat tähän mennessä koetun perusteella sata kertaa paremmat. Toisaalta Suomessa voisi olla vähän enemmän käytännönläheistä opiskelua. Sillä ehdolla tietenkin, että ne tehtävät olisivat järkeviä. Eli en siis ihan suoraltakädeltä tyrmää Espanjan psykan opiskelua, on siinä ajatustakin takana. Joo tiedän, tän tekstin sävy on tässä kirjoittaessa vähän muuttunut. Mutta piti ensin päästää ärsytykset irti. Ehkä joku Suomen ja Espanjan yliopisto-opiskelun sekoitus voisi olla hyvä ratkaisu. Tosin voin puhua vain psykologian opiskelusta, koska muusta ei ole kokemusta täältä. Eikä tule, koska olin niin hölmö, etten tajunnut ottaa muiden laitosten kursseja. Mitään infoa meille ei tietenkään suotu siitä, miten se olisi edes ollut mahdollista.

Ai niin, unohdin melkein mainita, että psykan laitos sijaitsee tietenkin kaukana sivistyksestä. En tiedä mikä siinä on, että meitä ei haluta muiden opiskelijoiden pariin. Filologian opiskelijat sun muut saa tietenkin majailla keskustan historiallisissa rakennuksissa, kun me talsitaan pari kilsaa täysin vastakkaiseen suuntaan. Kun Jyskälässä pitää kavuta Olympos-vuorelle, niin täällä saa talsia pari kilsaa tasaista suoraa. Ja se on kauheen kiva, että jos on koko päivä tunteja siellä, niin ruokalaa ei kilsojen säteellä ole. Mutta se jo mainittu kahvila tietysti löytyy. Ja on meillä mikrokin. Jota en ole vielä käyttänyt kertaakaan.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Kuvausreissu

Kuvia on tullut otettua ihan liian vähän, mutta tässä muutamia otoksia, ihan kuvaukselle omistetulta lenkiltä.

Mun lähin liikenneympyrä


Jättiläissaippuakuplia


Lupaamani parempi kuva Plaza Mayorista

Siltä varalta, että tekee samaan aikaan mieli pyöräillä ja juoda kahvia.


 



Roomalainen silta



Sää valitettavasti huononi juuri, kun pääsin parhaille kuvauspaikoille.Tässä silti katedraali kauempaa kuvattuna.

Ja tässä vielä toisesta kuvakulmasta.



Ja viimeiseksi mun lemppari. Nauran tälle joka kerta, vaikka nään sen aika usein, koska se sijaitsee mun kaverin rappukäytävässä.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Espanjalaisia outouksia

Koska viime kirjoituksesta on niin pitkä aika, en edes yritä päivittää kaikkea tapahtunutta, vaan kirjoitan jostain tyhjänpäiväisestä. Tässä siis lista mun silmään oudoista asioista, joihin olen törmännyt täällä. (Eivät missään erityisessä järjestyksessä)

1. Tyynyt. Kun kävin ostamassa lakanoita nappasin vain jonkun setin sen kummempia sen sisältöä tutkimatta. Kotona sen avattuna manasin tyhmyyttäni, sillä tyynyliina oli oudon pitkulainen. Onni onnettomuudessa, koska myös mun tyyny oli pitkulainen. Myös hostellin tyynyt olivat samanmallisia. Kolmatta kertaa törmättyäni samaan kummajaiseen uudessa kämpässäni, tajusin että se taitaa olla espanjalaisen tyynyn standardimalli. Ne ovat siis pitkiä ja ohuita ja välillä (niin kuin mun nykyinen tyyny) hyvin muhkuraisia.

2. Ihmisten pukeutuminen. Mittari näyttää +25 astetta, mitäköhän sitä laittaisi päälle? Espanjalainen tuumii tätä hetken ja valitsee pitkät housut ja hupparin. Nyt kun asteita on enää alle kaksikymmentä on hyvä jo vetää päälle toppatakki.

3. Avaimet. Tottakai alaoveen, kotioveen ja vielä huoneen oveen pitää olla eri avaimet, jotka kaikki pyörivät eri suuntiin ja ensimmäistä kertaa kämppään tullessa ovat aivan mahdottomia käyttää.

4. Polttaminen. Täällä on ihan normaalia polttaa sisällä ja espanjalaisten mielestä on outoa kysyä haittaako, jos poltan. Siis sisällä. Mun espanjalainen kämppis polttaa välillä olkkarissa, mutta ei se mua oikeestaan häritse, koska se ei polta kauhean usein ja mulle on jo kehittynyt espanjalainen mentaliteetti kohdata asioita. Se on täällä melkein pakollista. Tosin mun mentaliteetti kohdata asiat oli jo aika lähellä espanjalaista tätä ennen, joten sitä ei paljon tarvinnut kehittää.

5. Siesta. Kyllähän miä tiesin, että sitä vietetään Espanjassa, mutta en tajunnu, että näin konkreettisesti. Se on välillä ärsyttävää, kun haluaisit mennä ostoksille, mutta kaupat on kiinni. Mulla kesti jonkun aikaa selvittää, mikä se virallinen siesta-aika on, mutta ilmeisesti kahdesta viiteen iltapäivällä. Ruokakaupat ei mee onneksi kiinni. Monet espanjalaiset myös nukkuvat siestan aikaan, mikä ei ole ollenkaan outoa, jos luet kohdan kuusi.

6. Yöelämä.Täällä normaali aika lähteä baariin on joskus kahden maissa yöllä. Ennen kahtatoista ei kauheesti ihmisiä yökerhoissa näy. No se käy järkeen, kun baarit pysyvät auki jonnekin viiteen aamulla, osa jopa seitsemään.

7. Tiskialtaat. Niitä on usein vain yksi. Erittäin epäkätevää. Kuivauskaappi sentään löytyy ja juustohöyliä voi ostaa supermarketista. Kaikki ennakkoodotukset eivät siis pidä paikkaansa.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Maailman makein appelssiini, löytämisen tuska ja muutama muu sattumus

Ensimmäinen hetki, kun oikeesti ehdin asettua tietokoneen ääreen kirjoittamaan. En oikeen tiedä edes mistä aloittaa, mutta aloitetaan nyt loogisesti matkustuspäivästä. Herätyskello soi iloisesti kolmelta aamuyöstä ja siitä sitten neljältä oli lähtö kohti helsinki-Vantaata. Nopeasti maailma kyllä muuttuu. Kaikki mahdollinen ulkoistetaan. Viime kesänä lensin myös Norwegianilla ja sillloin ei vielä tarvinnut tehdä baggage-droppia itse.

No selvisin siitä kunnialla eikä koneen vaihdossakaan ollut ongelmia. Kun matkalaukkukin saapui perille, olin jo aika huojentunein mielin. Siihen ongelmattomuus sitten loppuikin. Olin ajatellut mennä Salamancaan  bussilla, joka lähtee suoraan lentokentältä. Kahden infotiskin jälkeen päädyin lopulta lippukioskille kuulemaan, että kaksi seuraavaa bussia ovat täynnä ja seuraava mihin mahtuu lähtee kuudelta. No mulla ei ollut aikomusta odottaa neljää tuntia lentokentällä, joten päätin mennä junalla. Mulla vaan ei ollut hajuakaan miten pääsisin juna-asemalle ja jonkun aikaa harhailtuani (nälkäisenä, väsyneenä ja stressaantuneena) luovutin  raukkamaisesti ja hyppäsin taksin kyytiin. Siinä sitten sai ensimmäisen kosketuksen kieleen ja totesin ymmärtäväni aika hyvin. Tosin olin niin väsynyt, että en saanut kauhean hyvin itse muodostettua lauseita. Pääsin kuitenkin juna-asemalle ja sain jopa ostettua lipun seuraavaan junaan Salamancaan. Koska mulla oli vähän aikaa ja sudennälkä, päätin taksikuskin vinkistä kokeilla asemalla olevaa buffet-tyyppistä ruokalaa. Ja se oli tosi hyvä valinta. Siinä sai valita kaikenlaisista jutuista salaatin ja juoman itselleen. Olisin voinut maksaa kympin jo pelkästään niistä, mutta lisäksi hintaan kuului lämpimät ruuat, joista valitsin paellaa ja tortilla españolan (espanjalainen perunamunakas) sekä erilaisia jälkkäreitä.

Kun olin kahden ja puolen tunnin junamatkan jälkeen turvallisesti Salamancan maaperällä, luulin pahimman olevan takana. Miten väärässä olinkaan. "Map for dummies" petti mut pahemman kerran. Kaiken lisäksi olin vielä tulostanut kartan väärälle hotellille, joten siitä ei ihan kauheasti apua ollut. Onneksi kaikki ihmiset (joo, jouduin kysymään muutamalta) olivat tosi mukavia ja auttoivat mielellään. Yksi katusiivooja, jopa häippäsi jonneen etsimään kartan, kun ei tiennyt sitä katua, missä mun hostelli sijaitsi.

Lopulta kerran ohi käveltyäni löysin hostellin ja pääsin huoneeseen, joka oli hiukkasen ahdas neljälle ihmiselle. Tässä muutama kuva:

Hostellihuone. Koska olin vimppo tulija, sain tietenkin yläsängyn, joka oli hiukkasen hankalaa tavaroitten kannalta.

Ruokahuone

Ruokahuone ja esiintymislava

Keittiö, jossa sai myös itse kokata.



Seuraavana aamuna olin luvannut tavata mun vuokranantajan yhdeltätoista. Ei kuulosta kauhean aikaiselta, mutta huonosti nukutun yön jälkeen juuri sitä se oli. Onneksi hostellin hintaan kuului aamupala. Aamutuimaan oli ihana iskeä hampaansa appelssiiniin, joka oli makein koskaan maistamani. Saattoi johtua pelkästään nälkätasosta, mutta oikein hyvä appelssiini oli se. Mun vuokranantaja odotti mua hostellin aulassa ja käveltiin yhdessä asunnolle. Vähän erilaista meininkiä kuin Suomessa. Tosin Espanjassa ei ole ihan samanlaista asuntojen vuokraus kulttuuria kuin Suomessa vaan yleensä ihmiset ostavat oman asunnon, kuten mun vuokranantaja kertoi mulle. Se selitti myös noin kymmenen minuuttia Espanjan taloustilanteesta ja kysyi sitten mun mielipidettä asiasta. Voin kertoa, että en ihan pysynyt sen tarinoinnin tasalla enkä pystynyt kuin tokaisemaan: "No tengo una solución" (Mulla ei ole ratkaisua). Sen lisäksi se halusi vielä esitellä mulle meidän lähimmän ruokakaupan (mun vuokranantaja siis asuu mun yläpuolella ja miä maksan vuokran sille käteisellä, kuten täällä on tapana) ja näyttää sen lempi lihakaupan ja leipomon.

Menin seuraavaksi yöksi vielä hostelliin nukkumaan, kun olin kerta maksanut siitä. Illalla lähdettiin ulos muutaman muun vaihtarin kanssa. Täällä on meneillään Fiesta de la Virgen de la Vega tai jotain sinnepäin. Eli ulkona on illalla ja yöllä tosi paljon ihmisiä liikkeellä. Plaza Mayorilla eli keskusaukiolla on konsertteja ja täällä on monia kojuja, joista saa oluen ja jonkun purtavan (esim. leivän, jonka välissä on lihaa) kahdella eurolla. Salamancan Plaza Mayor on yksi Espanjan hienoimpia (miä oon tietenkin vieraillut niillä jokaisella). Varsinkin iltavalaistuksessa. Kuva on huono, miä laitan joskus paremman.

 
 

tiistai 10. syyskuuta 2013

Testing...



Siinä ne nyt ovat. Vuoden tavarat nimittäin. Painorajoitus on sen 20kg ja kun laukku vie siitä jo 5,2 kg, niin ei ollut mikään helppo tehtävä saada pakattua. Kaikkein tärkeimmät onneksi mahtuivat mukaan eli minipullo minttuviinaa ja saimaannorppa pelikortit.

Niin, tän blogin tarkoitus on siis kertoa mun vaihtoajasta Salamancassa. Se sijaitsee Espanjassa, jos joku ei tiedä. Kiinnostavimmat faktat, jotka etukäteen kaupungista tiedän ovat se, että yliopiston pitäisi olla Euroopan kolmanneksi vanhin, joskus 1200-luvulla perustettu ja se, että Salamancassa kuulemma puhutaan Espanjan puhtainta castellanoa eli siis espanjaa. Mikä toivottavasti helpottaa kielen ymmärtämistä ja oppimista.

Matka alkaa siis huomenna. Lento lähtee Helsingistä 7.00 aamulla, joten oon tässä pikkuhiljaa yrittäny muuttaa unirytmiäni. Se ei vaan oikeen ole onnistunut. Jännitys on niin suurta ja kun päässä pyörii miljoona asiaa, en vaan nukahda millään. Ja sitten herätyskello soittaa seitsemältä ja mua väsyttää pirusti. No kyllä sitä yhden päivän jaksaa. Huomisen välietapit ovat Köpis, jossa vaihdan konetta ja Madrid. Sieltä pitäisi löytää bussiasemalle ja huristella melkeen kolme tuntia Salamancaan. Sitten pitäisi vielä etsiä hostelli. Onneksi mulla on tulostettuna erittäin selkeä "map for dummies" kartta Salamancasta.

Se ei siis ole tuo kartta. Mutta siinä punaisella mun huomisen määränpää.