Maailman makein appelssiini, löytämisen tuska ja muutama muu sattumus

Ensimmäinen hetki, kun oikeesti ehdin asettua tietokoneen ääreen kirjoittamaan. En oikeen tiedä edes mistä aloittaa, mutta aloitetaan nyt loogisesti matkustuspäivästä. Herätyskello soi iloisesti kolmelta aamuyöstä ja siitä sitten neljältä oli lähtö kohti helsinki-Vantaata. Nopeasti maailma kyllä muuttuu. Kaikki mahdollinen ulkoistetaan. Viime kesänä lensin myös Norwegianilla ja sillloin ei vielä tarvinnut tehdä baggage-droppia itse.

No selvisin siitä kunnialla eikä koneen vaihdossakaan ollut ongelmia. Kun matkalaukkukin saapui perille, olin jo aika huojentunein mielin. Siihen ongelmattomuus sitten loppuikin. Olin ajatellut mennä Salamancaan  bussilla, joka lähtee suoraan lentokentältä. Kahden infotiskin jälkeen päädyin lopulta lippukioskille kuulemaan, että kaksi seuraavaa bussia ovat täynnä ja seuraava mihin mahtuu lähtee kuudelta. No mulla ei ollut aikomusta odottaa neljää tuntia lentokentällä, joten päätin mennä junalla. Mulla vaan ei ollut hajuakaan miten pääsisin juna-asemalle ja jonkun aikaa harhailtuani (nälkäisenä, väsyneenä ja stressaantuneena) luovutin  raukkamaisesti ja hyppäsin taksin kyytiin. Siinä sitten sai ensimmäisen kosketuksen kieleen ja totesin ymmärtäväni aika hyvin. Tosin olin niin väsynyt, että en saanut kauhean hyvin itse muodostettua lauseita. Pääsin kuitenkin juna-asemalle ja sain jopa ostettua lipun seuraavaan junaan Salamancaan. Koska mulla oli vähän aikaa ja sudennälkä, päätin taksikuskin vinkistä kokeilla asemalla olevaa buffet-tyyppistä ruokalaa. Ja se oli tosi hyvä valinta. Siinä sai valita kaikenlaisista jutuista salaatin ja juoman itselleen. Olisin voinut maksaa kympin jo pelkästään niistä, mutta lisäksi hintaan kuului lämpimät ruuat, joista valitsin paellaa ja tortilla españolan (espanjalainen perunamunakas) sekä erilaisia jälkkäreitä.

Kun olin kahden ja puolen tunnin junamatkan jälkeen turvallisesti Salamancan maaperällä, luulin pahimman olevan takana. Miten väärässä olinkaan. "Map for dummies" petti mut pahemman kerran. Kaiken lisäksi olin vielä tulostanut kartan väärälle hotellille, joten siitä ei ihan kauheasti apua ollut. Onneksi kaikki ihmiset (joo, jouduin kysymään muutamalta) olivat tosi mukavia ja auttoivat mielellään. Yksi katusiivooja, jopa häippäsi jonneen etsimään kartan, kun ei tiennyt sitä katua, missä mun hostelli sijaitsi.

Lopulta kerran ohi käveltyäni löysin hostellin ja pääsin huoneeseen, joka oli hiukkasen ahdas neljälle ihmiselle. Tässä muutama kuva:

Hostellihuone. Koska olin vimppo tulija, sain tietenkin yläsängyn, joka oli hiukkasen hankalaa tavaroitten kannalta.

Ruokahuone

Ruokahuone ja esiintymislava

Keittiö, jossa sai myös itse kokata.



Seuraavana aamuna olin luvannut tavata mun vuokranantajan yhdeltätoista. Ei kuulosta kauhean aikaiselta, mutta huonosti nukutun yön jälkeen juuri sitä se oli. Onneksi hostellin hintaan kuului aamupala. Aamutuimaan oli ihana iskeä hampaansa appelssiiniin, joka oli makein koskaan maistamani. Saattoi johtua pelkästään nälkätasosta, mutta oikein hyvä appelssiini oli se. Mun vuokranantaja odotti mua hostellin aulassa ja käveltiin yhdessä asunnolle. Vähän erilaista meininkiä kuin Suomessa. Tosin Espanjassa ei ole ihan samanlaista asuntojen vuokraus kulttuuria kuin Suomessa vaan yleensä ihmiset ostavat oman asunnon, kuten mun vuokranantaja kertoi mulle. Se selitti myös noin kymmenen minuuttia Espanjan taloustilanteesta ja kysyi sitten mun mielipidettä asiasta. Voin kertoa, että en ihan pysynyt sen tarinoinnin tasalla enkä pystynyt kuin tokaisemaan: "No tengo una solución" (Mulla ei ole ratkaisua). Sen lisäksi se halusi vielä esitellä mulle meidän lähimmän ruokakaupan (mun vuokranantaja siis asuu mun yläpuolella ja miä maksan vuokran sille käteisellä, kuten täällä on tapana) ja näyttää sen lempi lihakaupan ja leipomon.

Menin seuraavaksi yöksi vielä hostelliin nukkumaan, kun olin kerta maksanut siitä. Illalla lähdettiin ulos muutaman muun vaihtarin kanssa. Täällä on meneillään Fiesta de la Virgen de la Vega tai jotain sinnepäin. Eli ulkona on illalla ja yöllä tosi paljon ihmisiä liikkeellä. Plaza Mayorilla eli keskusaukiolla on konsertteja ja täällä on monia kojuja, joista saa oluen ja jonkun purtavan (esim. leivän, jonka välissä on lihaa) kahdella eurolla. Salamancan Plaza Mayor on yksi Espanjan hienoimpia (miä oon tietenkin vieraillut niillä jokaisella). Varsinkin iltavalaistuksessa. Kuva on huono, miä laitan joskus paremman.